Moro ja tevetuloa blogiini!
Tämä blogi sai alkunsa tarpeesta jakaa ajatuksia ja mietelmiä maailman menosta ja kummallisuuksista.
Olen itse ollut niin kauan kun muistan, kiinnostunut kaikesta ympärilläni. Siitä miksi asiat ovat kuin ne on. Siitä miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään. Päässäni on aina pyörinyt ajatuksia(paljon) ja jatkuvasti pohdin ja tutkin ympäristöä. Mitä vanhemmaksi kasvoin, aloin todella kyseenalaistamaan kaikkea ympärilläni. Monessa asiassa ei tuntunut olevan järkeä tai logiikkaa. Joskus sitä ääneen ihmetteli tai suoraan kysyi, että miksi tämä on näin? Vastaukseksi melkein aina tympääntyneen oloinen "no koska se nyt vain on", lisäkysymyksiä ei hyväksytty. Pienen suttumuksen ja ärsyyntymisen taustalla kuitenkin paistoi, ettei vastaaja tainnut itsekkään tietää todellista syytä. Tai ei ehkä koskaan ollut tullut edes miettineeksi asiaa.
Tämä johti siihen, että noin 10-vuotiaana mielenkiintoni kaikkeen lopahti. Kyynistyin. Aikuisten tympääntyneisyys tarttui minuunkin. Hukkasin itseni. Koulussa tämä huomattiin ja kai he "yrittivätkin" auttaa. Laittamalla koulukuraattorille. Vaativat vastausta käytökselleni. En oikein edes tajunnut itsekään. Joten vakuuttelin kaiken olevan hyvin ja pärjääväni. Jättivät minut sitten rauhaan. Piilotin pahan oloni ja pidin sitä sisälläni.
Näihin aikoihin mielikuvani iloisesta ja kivasta koulusta, jossa kaikilla on kivaa ja päämääränä oppia alkoi pikkuhiljaa romuttumaan.
Jos vastasit esimerkiksi kokeessa lyhyesti ja ytimekkäästi, saatoit saada huonommat pisteet, kuin jos olisit vain mahdollisimman pitkästi täytesanoja käyttäen selittänyt saman asian yksinkertaisemmin. En enää edes yrittänyt. Riitti kun tarinoi mahdollisimman pitkän vastauksen jotain sinneppäin. Koekysymykset olivat myös aina todella ympäripyöreitä, ja ymmärsin ne opettajan mielestä aina väärin, jolloinka vastauksesta 0 pistettä. En enää luottanut iseeni. En enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Sisälläni myllersi valtavia ristiriitoja kaikesta.
Vaikka tuolloin vaivuin jonkinlaiseen koomaan, enkä enää kyennyt ajattelemaan ja käsittelemään asioita samalla tavalla kuin ennen, jäi sisälleni tunne kuin jotain puuttuisi. Tiesin toisaalta, että tämä en ole minä, mutta en myöskään muistanut mitä minä olen. En oikein uskonut enää mihinkään, eikä oikein kiinnostanutkaan. En lopettanut kyseenalaistamista, vaan lopetin yrittämisen. Suljin itseni ihmisiltä, jotka eivät edes yrittäneet ymmärtää minun kantaani tai näkemystäni.
Pidin kuitenkin aina oman kantani, enkä antanut kenenkään viedä sitä minulta. Piilotin sen vain ja esitin muuta.
Nykyhetkessä asiat alkavat olla aika mukavasti. Olen tehnyt monta vuotta töitä itseni kanssa, jotta olen päässyt irti menneisyyden tunteista. Löysin myös sisältäni sen saman iloisen kaikesta ympärillään kiinnostuneen loogisen tutkijan. Avasin taas silmäni.
Kaikenlaisia juttuja haluaisin pohdiskella täällä blogissa. Antaa ajatuksen virrata jonnekin konkreettiseen. Aiheet vaihdellen huumorillisemmista hieman vakavampiin aiheisiin.
Jos siellä olisi edes joku, joka näkisi mitä ajan takaa tai ehkä jopa samaistuisi.
Kiitos & hei
- Loogikko
